David B: Epileptikko

David B. kertoo perheestä, lapsuudesta, Ranskan historiasta ja omasta elämästään tässä vaikuttavassa ja vaikuttavan kokoisessa sarjakuvakirjassa: Epileptikko (WSOY, 2013; suom. Saara Pääkkönen; ISBN 978-951-0-39750-3).



Teos on julkaistu alun perin kuutena niteenä, ja tässä kokonaisuudessa teos tuntuu suorastaan järkälemäiseltä. Mustavalkokuvitettu sarjakuva kertoo omaelämänkerrallisesti kahdesta veljeksestä ja heidän perheestään, siitä miten vanhempi veljeksistä sairastuu epilepsiaan 11-vuotiaana.

Epilepsia vääristää perheen elämää, ja nuorempi veljeksistä pakenee omaan mielikuvitukseensa, kunnes viimein hän löytää piirtämisestä tavan hahmottaa maailmaa.



Sarjakuvataiteilija David B. on oikealta nimeltään Pierre-François Beauchard, ja tämä hänen pääteoksensa on tullut palkituksi moneen kertaan. Piirrokset ja tarina nivoutuvat saumatta yhteen, tässä ikään kuin hengitetään sarjakuvaa, ja sarjakuva hengittää elämää.

Jussi Aalto: Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia

Jussi Aalton kirjan nimi on mainio, melkein liiankin näppärä, ja myös kirja on mainio kertoessaan matkustamisesta ja ennen kaikkea valokuvien ottamisesta: Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia (Otava, 1985; ISBN 951-1-08085-7).



Kirjan nimi viittaa Sakari Pälsin (1882-1965) vuonna 1930 julkaisemaan valokuvausoppaaseen Näppäilkää hyviä kuvia. Ja kieltämättä Pälsi itse osasi näppäilyn taidon, joku voisi puhua valokuvataiteestakin.



Pälsi oli etevä arkeologi ja tutkimusmatkailija, joka aikanaan tunnettiin vauhdikkaista matkakirjoista ja tieteellisistä julkaisuista. Nyttemmin hän on klassikko myös valokuvaajana, tunnettu ja arvostettu, ja eritoten hienoa on se miten näiden "näppäilyjen" tuloksena on lähellä ihmistä olevia valokuvia joissa keveys yhdistyy syvälliseen maailman tarkkailuun.

Warren Ellis ja Paul Duffield: FreakAngels - Volume four

Tässä sarjakuvakirjassa Warren Ellis ja Paul Duffield palaavat ajassa taaksepäin, siihen hetkeen jolloin erikoisia kykyjä omaavat nuoret aikuiset saivat aikaan tuhotulvan yrittäessään puolustaa itseään: FreakAngels - Volume four (Avatar Press, 2010; ISBN 978-1-59291-094-6).



Jotain väsähtänyttä ja rutiininomaista tässä tarinassa on, ainekset eivät riitä kovin pitkälle, ja yhä enemmän tulee ihmetellyksi miksi tämä kirjasarja ylipäänsä on olemassa. Toki tarinassa on muutamia mielenkiintoisia oivalluksia, mutta muutama oivallus ei vielä pelasta tätä dystopiakuvausta. Mistä tässä oikeastaan on kyse?

Penelope ja Ginny Skinner: Briony Hatch - a graphic novel

Penelope Skinner on kirjoittanut ja Ginny Skinner kuvittanut tämän sarjakuvakirjan, jossa puhutaan aikuiseksi kasvamisesta ja siitä miten mielikuvitus ja todellisuus voivat limittyä keskenään: Briony Hatch - a graphic novel (Limehouse Books, 2013; ISBN 978-1-907536-14-4).



Kirjan tekijät ovat sisaruksia, ja ehkä tämä perhesuhde myös on vaikuttanut luontevaan tapaan kertoa siitä, miten perheen arkipäivä ja pako fantasiamaailmaan kietoutuvat toisiinsa. Ja myös aikuiseksi kasvamisesta ja itsensä löytämisestä tässä sarjakuvakirjassa on kyse.

Kirjan päähenkilö Briony Hatch vihaa omaa arkipäivän elämäänsä ja lukee innoissaan suosikkiromaanejaan, joissa haamut ja taiat ovat todellisia. Mutta mitä sitten kun romaanisarjan viimeinen teos on tullut luetuksi loppuun?



Kirjan mustavalkoinen piirroskuvitus ja tarina osuvat hyvin yhteen. En nyt tiedä onko tämä sarjakuva loppujen lopuksi erityisen syvällinen tai oivaltava, mutta tuoreelta se tuntui, omintakeiselta kuvaukselta lapsuuden lopusta.

Kjell Ola Dahl: Pikku rumpali

Tämä on ensimmäinen lukemani Kjell Ola Dahlin dekkari, enkä ihan tiedä mitä kirjasta ajatella. Toisaalta Dahl kirjoittaa kohtalaisen sujuvasti, mutta toisaalta tässä tarinassa on jotain epäaidon tuntuista, en saanut kiinni siitä miksi dekkari on kirjoitettu: Pikku rumpali (Like, 2008; suom. Outi Menna, ISBN 978-952-471-976-6).



Romaanissa limitetään eri aikatasojen kerrontaa, toisaalta apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda saa selvitettäväkseen tyhjästä pysäköintihallista kuolleena löytyneen naisen tapausta, toisaalta kerrotaan aiempia tapahtumia takautumien kautta.

Oslossa käynnistynyt rikostutkinta johtaa Keniaan, josta naisen tuttava Stuart Takeyo on kotoisin ja jonne Gunnarstranda matkustaa selvittämään mitä oikein on tapahtunut.

Olisiko Dahlin muissa dekkareissa tarinan kertominen paremmin hallussa? No, saa nyt nähdä tuleeko toista kertaa tartuttua näihin kirjoihin.