Stephen King: Fall of Gilead

Stephen King Musta torni -kirjasarjassa olen päässyt neljänteen osaan, jossa vihdoin tapahtuu se mitä on edellisissä kirjoissa jo ennakoitu, pyssymiesten valtakunnan tuho: Fall of Gilead (Marvel, 2010; ISBN 978-0-7851-2951-6).



Kauhistuttavaa ja fantastista, se lienee ollut tekijöiden tarkoituksena. Mutta olen alkanut yhä enemmän vierastaa näitä tarinoita, jotain epäilyttävää ja kovin vierasta tuntuu tässä paketissa olevan. Ja samalla myös tuntuu siltä, että tarinat ovat vain komeaa pintaa ilman sen kummempaa viestiä lukijalle. Mitä tekijät (ja Stephen King) oikein haluavat lukijalle sanoa?

Stephen King: Treachery

Stephen Kingin Musta torni -kirjoihin perustuva sarjakuvakirja jatkaa pyssymiesten tarinaa. Tämä on sarjan kolmas osa: Treachery (Marvel, 2008; ISBN 978-0-7851-3574-6). Juonen on laatinut Robin Furth, käsikirjoituksen Peter David ja kuvituksen Jae Lee ja Richard Isanove.



Sarjan toinen osa tuntui välityöltä, jossa ei ollut paljonkaan sisältöä, mutta tässä kyllä jo oli, vaikka ei tätäkään nyt erityisen syvälliseksi voi sanoa. Pyssyleikeistä puhutaan, ja samalla myös hyökkäyksen uhasta, ja siitä miten elämässä tehdään valintoja ja mihin ne johtavat. Niin, ja tietenkin petoksesta, siitä tässä on kyse, juonimisesta jonka tarkoituksena on nitistää pyssymiesten taistelukyky keinoja kaihtamatta.

En tiedä millaisia Kingin kirjoittamat Musta torni -romaanit ovat, mutta hiukan keskenkasvuiselta tämä sarjakuvakirja vaikutti, jälleen kerran, vaikka piirrosjälki onkin omalla tavallaan ihan hienoa. Mutta onko tässä "lopunajan" kauhufantasiassa muuta kuin komea pinta, sitä en osaa sanoa.

Mauri Leivo: Savanni hengittää - matka afrikkalaiseen luontoon

Mauri Leivon Nuuksio-aiheinen kirja teki suuren vaikutuksen, eikä tämä Afrikka-teoskaan hassumpi ole, mutta kumma kyllä en jaksanut tästä innostua yhtä lailla: Savanni hengittää - matka afrikkalaiseen luontoon (Minerva, 2010; ISBN 978-952-492-393-4).



Ehkä Nuuksio-kirjan kiinnostavuus johtui omakohtaisista kokemuksista Nuuksion kävelyretkillä, tai ehkä Afrikka on vain liian iso juttu yhdessä kirjassa käsiteltäväksi.

Hyvin Leivo kyllä kokemuksistaan kertoo, niin luonnosta kuin tapaamistaan ihmisistä. Ja valokuvat eivät ole pelkästään kiiltokuvamaisia kuvia savannien eläimistä, vaan Leivo näyttää kuvissaan myös retkien arkipäivää, ihmisten toimintaa ja vaikutusta ympäristöön.

Mauri Leivo: Nuuksio - miljoonan ihmisen erämaa

Mauri Leivon kirja on ilmestynyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta huomasin sen olemassaolon vasta nyt. Olen kymmenen vuoden aikana kulkenut Nuuksiota pitkin poikin, ja täytyy sanoa että tästä kirjasta olisi ollut näillä kävelyillä paljon hyötyä ja iloa: Nuuksio - miljoonan ihmisen erämaa (Tammi, 2003; ISBN 951-31-2669-2).



Leivo on ottanut kirjan valokuvat ja kirjoittanut tekstejä muiden asiantuntijoiden kanssa. Tuloksena on vaikuttava kirja, jonka luvut esittelevät Nuuksiota kukin omasta näkökulmastaan. Teksteissä on jonkin verran toistoa ja päällekäisyyttä, mutta tämä rakenne toimii sinänsä hyvin, sillä tietystä teemasta, esimerkiksi hyönteisistä tai linnuista, ei nyt tarvitse metsästää tietoa useasta eri paikasta.

Nuuksion määritelmä riippuu määrittelijästä, ja Leivon rajaus siihen mitä alueita Nuuksion luontoon lasketaan mukaan on mielestäni oikein osuva. Olen kulkenut lasten kanssa erityisesti Tremanskärrin, Luukkaan, Pirttimäen ja Siikajärven suunnilla, ja vuoden 2013 kesällä myös Vaakkoissa ja Salmen ulkoilualueella.



Leivon kirjasta löytyi paljon vinkkejä paikoista joihin pitäisi tutustua, esimerkkinä Nuuksion suurin suo Soidinsuo, avosuo jota metsät kehystävät. Lisäksi pitäisi jossain välissä käydä tutustumassa Romvuoren ympäristöön, se on aina jäänyt tekemättä. Ja Sorlampi ympäristöineen on jäänyt pitkäksi aikaa huomiotta, edellisestä käynnistä taitaa olla jo kahdeksan vuotta.

No, tässä onkin jo muistilistaa tuleville Nuuksion visiiteille. Ja kirjan kuvaukset Nuuksion kallioperästä, kasvillisuudesta ja eläimistöstä olivat antoisia, ja omat kokemukset istuivat kirjan kertomaan oikein hyvin. Tässä mielessä kirjasta on hyötyä myös Nuuksioon jo tutustuneille, monesta asiasta löytyy sellaista tietoa jota ei ehkä tiennyt tarvitsevansakaan.



Vaikka teoksen sivumäärästä suuri osa on käytetty teksteihin, myös kirjan valokuvat ovat pätevää työtä. Valokuvat ovat realistisen oloisia luontokuvia jossa ei ole turhaan kikkailtu jälkikäsittelyn kanssa, niin että myös kuvattujen kohteiden ympäristö on tunnistettavissa. Hieno kokonaisuus.

Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander: Sata sammalta

Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander kertovat Suomessa kasvavista sammalista: Sata sammalta (Metsäkustannus, 2013; ISBN 978-952-6612-13-3).



Teoksessa on 144 sivua, ja siitä on epäilemättä suurta apua lajinmäärityksessä ja kasvupaikkojen tunnistamisessa. Itseäni kiinnosti erityisesti lehväsammalten moninaisuus. En sammalien tunnistamiseen ole aiemmin kovin suurta kiinnostusta tuntenut, mutta kirjasta tuli jonkinlainen herätys tähän aihepiiriin, jossa tuntuu olevan loputtomasti opittavaa.