Anni Nykänen: Mummo

Anni Nykänen piirtää ja kirjoittaa Mummo-sarjakuvaa, joka oli itselleni tuttu Seura-lehdestä. Mutta näitä tässä kirjassa olevia strippejä en muista nähneeni aiemmin, ja varmasti nämä olisivat jääneet mieleen, sen verran reipasotteista on meininki: Mummo (Sammakko, 2010; ISBN 978-952-483-166-6).

Kirjassa on 103 sivua, ja sen pystyy lukemaan yhdeltä istumalta (niinkuin minä tein), mutta parhaimmillaan nämä sarjakuvastripit lienevät pieninä annoksina silloin tällöin luettuina.

Mummo osoittaa, että vanhuus ei tarkoita tylsyyttä. Asennetta näissä stripeissä on riittämiin. Huumori liittyy arkipäivän ilmiöihin, elämästä selviämiseen, ja sukupolvien välinen kuilu ylittyy leikiten.

Jouko Sirola: Lumottu niitty - erään tien tarinoita

Jouko Sirola kertoo kotiseudustaan, Vihdin ja Nummelan maisemista Uusimaalla, ja mielenkiintoinen reissu tämä onkin, muutama kilometri kävelyä maisemassa, monta vuosisataa historiassa: Lumottu niitty - erään tien tarinoita (Teos, 2012; ISBN 978-951-851-421-6).

Sirola etäännyttää jännällä tavalla itsensä kertojana, puhuu me-muodossa ikään kuin tapahtunutta ja tapahtuvaa seuraisi kokonainen leegio ihmisiä, ja tavallaanhan niin onkin, sillä itse kukin meistä on kokoelma muista ihmisistä saatuja vaikutteita, geenejä, historiaa.

Sirola jutustelee, sekoittaa historiallista faktaa ja paikallista legendaa, ja antaa lukijan tehtäväksi erottaa tosi ja tarina toisistaan, vaikkakin lienee niin että tarinasta tulee usein totta kun se historiaksi muuttuu, tästä riittää hyvin esimerkiksi se millä tavalla Ruotsissa puhutaan suomalaisista "kansalliskirjailijoista" ruotsalaisina kirjailijoina, joita he olivatkin, sillä myöhemmin syntynyt Suomi määritteli itse sen historian joka suomalaisuudeksi tulkitaan.

No, tämä nyt oli itse keksimäni sivujuonne kirjan tarinassa, olisiko kirjassa jotain sellaista joka saa ajatuksen mielenkiintoisella tavalla etsimään horisonttia, katsomaan vähän laajemmin asiaa, paikallisesta perspektiivistä pitkin ajan laajoja rintamia.

Mutta kyllä tähän nyt sopii, ja on pakko ottaa, lainaus Sirolan mainiosta kirjasta:

On tullut aika tarkentaa katse lähemmäs ja jatkaa matkaa. Käännymme, ja heti sattuu silmäteriimme erikoinen laitos, joka vyöryy Ristilästä päin meitä kohti.

Lähestyessään laitos eli laite paljastuu yhdenistuttavaksi sähkömopoksi. Se hiljentää ja pysähtyy. Niin Eero kuin Kallekin hymyilevät leveästi kun tunnistavat kuka mopon päällä istuu. Sehän on tietenkin Noutaman Maire, saman kylän tyttöjä tuonnempaa tien vartta, Oinasjoelta, mutkien kautta Ristilään muuttanut, vuonna 1929 syntynyt, nyt jo harmaapääksi ehtinyt.

Mielellään tätä tarinointia lukee, tai oikeammin ikään kuin kuuntelee, eritoten hiljenee kuuntelemaan.

Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita

Tuomas Saloranta on toimittanut 311-sivuisen kokoelman avaruusaiheista tieteis- ja fantasiakirjallisuutta: Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita (Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2012; ISBN 978-952-67765-0-7).

Lainaanpa tähän kirjan esittelytekstiä:

Avaruus, jota myös viimeiseksi käymättömäksi korpimaaksi kutsutaan, on viime vuosina jäänyt kotimaisessa tieteiskirjallisuudessa vähäiselle huomiolle. Lajityypin ystävien kaipuu takaisin tähtiin on ollut suuri, ja nyt Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio (URS) korjaa tämän ongelman!

Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita tarjoaa kymmenen avaruuteen sijoittuvaa tarinaa. Luvassa on siirtokuntaplaneettoja ja vieraiden olentojen kohtaamista, kuuraketteja ja Mars-seikkailuja, avaruusloisia ja militaariscifiä, ja tietysti oleellisena elementtinä itse avaruus, jossa valtavat etäisyydet, ankarat olosuhteet ja ihmiselle kovin vihamielisiksi kääntyvät fysiikan lait muodostavat avaruusnatseja ja mulkosilmähirviöitä suuremman vaaran.

Termi "Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio" oli itselleni aivan uusi, mikä kertonee miten suuressa määrin olen vieraantunut suomalaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tämän hetken tuotannosta. Mutta eipä tässä mitään, ei kun kirjan kimppuun ja lukemaan.

Muutama kirjan tarinoista oli erinomaisia (ja osin mukavasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuja), mainittakoon näistä Jussi Katajan "Clothanin silmä" ja Tuomas Salorannan "Palkkasoturin arkipäivää". Osa tarinoista ei suuresti koskettanut, tosin ei myöskään allergiareaktiota tuottanut. Mielenkiintoinen kokoelma, ja pitää muistaa URS jatkossa.

Ville Pirinen: Tärkeitä asioita

Ville Pirinen on tehnyt sarjakuvastrippejä "tärkeistä asioista", tai pikemminkin siitä miten ihmiset saattavat innostua suuressa määrin mitä ihmeellisimmistä, ja myös mitä tavanomaisimmista, asioista. Mainio kokoelma tämä on: Tärkeitä asioita (Suuri kurpitsa, 2011; ISBN 978-952-9887-73-6).

Osa sarjakuvista on julkaistu aiemmin Helsingin Sanomien NYT-liitteessä, mutta mukana on myös aiemmin julkaisemattomia strippejä. NYT-liitteestä ei ole itselläni juuri muistikuvaa, sillä en ole Hesaria pitkiin aikoihin tilannut ja lukenutkin olen sitä hyvin satunnaisesti, ja varsinkin NYT-liite on jäänyt lukematta.

Sivuja kirjasessa on 52, ja kukin strippi vie aina yhden sivun, mikä toimii tosi hyvin, vaikka formaatti on äärimmäisen yksinkertainen: sama naama ruudussa, ilme hiukan vaihtelee, ja puhekuplassa pohdiskelua kulloisestakin tärkeästä asiasta.

Mutta juuri tämä minimalismi tekee näistä stripeistä niin tehokkaita. Luulisin. Ja se että moni hahmoista tuntuu niin kovin tutulta.

Kalkkaro. 1 - Heimonsa vartija

Enpä olisi tiennyt, että tämmöinenkin sarjakuvasarja on olemassa, ellei sitä olisi mainittu Helmet-kirjastojen sarjakuvamaratonin nettisivulla. No, pikaisesti luettu tämä Petri Hiltusen kirjanen oli, sivuja on vain 34 ja tämä mahtuu pieneenkin taskuun: Kalkkaro. 1 - Heimonsa vartija (Lempo, 2012; ISSN 2242-8089).

Aika erikoinen tämä "suomalainen lännensarjakuva" on, ilmiselvää nostalgiaa tässä on havaittavissa, revolverisankareita tietenkin, ja ainakin tässä kirjasessa on myös zombeja ja voodoo-taikuutta, eli oikein kunnon soppa on kyseessä.

Saattaisi näitä lukea enemmänkin, jos pientä välipalaa sattuu tarvitsemaan. No, menin ja laitoin kirjastosta varaukseen sarjan neljä seuraavaa lehdykkää, saas nähdä jos niistä myös tykkään.